Keho tarvitsee lepoa palautuakseen

Treenasin täysillä tehoilla noin joulukuun puoleen väliin saakka. Peruskuntolenkkien ja ryhmäliikuntaohjausten lisäksi tein kovatehoisen vetotreenin joka viikko, paria viikkoa lukuun ottamatta. Olin jo päättänyt, että joulun aikaan pidän taukoa ainakin kovatehoisista juoksutreeneistä, kehossa alkoi tuntua levon tarvetta. Päätös oli oikea. Nyt muutaman viikon ajan olen liikkunut kevennetysti ja oman fiiliksen mukaan. En ole suunnitellut mitään vaan lähtenyt liikkeelle, kun on tuntunut siltä. Ohjelmaan on kuulunut kävelylenkkejä etenkin metsässä, omatoimista Yin joogaa, laskettelua, pyörälenkinkin tein pojan kanssa joulupäivänä, pari kevyttä hölkkäilyä ja kuluneella viikolla pari lihaskuntotreeniä. Ei totaalista liikkumattomuutta, kevennettyä sellaista.

Samaan aikaan olen pysähtynyt kuuntelemaan kehoa. Opiskelen parhaillani verkkokoulutuksessa rentoutusohjaajaksi Happylifestyle – HALIn kautta ja koulutus on antanut eväät oman itsensä kuunteluun ja pysähtymiseen. Yllätyksekseni huomasin, että olin alkanut hiljalleen menettää liikkumisen ilon, tämän tiedostin vasta nyt jälkikäteen. Liikuntaa ja urheilua on kuulunut elämääni niin paljon viime vuosina. Olen tehnyt ja teen sitä työkseni sekä vapaa-ajalla.  Viikkoni ovat olleet ohjelmoituja liikkumisen ja treenaamiseen ympärille pitkän aikaa, ilman pitkiä lomajaksoja.

Liikkumisen ilo alkaa palata jälleen. Kuva syksyltä.

Nyt, kun olen antanut kehon ja mielenkin levätä, huomaan liikunnan ilon palaavan jälleen kehoon. Sen ilon, jota en edes ymmärtänyt, että oli kadoksissa. Tai jollain tasolla ymmärsin, että nyt on levättävä, mutta ilon puuttumisen huomasin vasta, kun se on hiljalleen syttynyt nyt uudelleen. Tässä pysähtymisen äärellä on onneksi myös vahvistunut fiilis siitä, että juokseminen on minun lajini 😊 ai että, tänään aion juosta pitkän lenkin ihanassa talvisäässä ja nautin siitä! Ja ensi viikolla jatkan jälleen kovatehoisia vetotreenejä.

Anna kehon levätä välillä ja kuuntele, mitä se kertoo. Kunto ei romahda viikossa tai parissa, se voi päinvastoin kehittää sitä, kun annat sille aikaa ja huolenpitoa. Totaalisesti ei sohvan pohjalle kannata rojahtaa sipsien ja karkkipussien kanssa moneksi päiväksi, sieltä voi olla haasteellista nousta. Liiku kevennetysti ja tee välillä jotain ihan muuta liikuntaa kuin normaalisti viikkoosi kuuluisi. Tekee hyvää!

Liikunnallista vuotta sinulle 😊

Kristiina

Olen Kristiina, 40 -vuotias liikunta- ja hyvinvointialan moniottelija Kirkkonummelta. Tavoitteeni on juosta Helsinki City Run puolimaraton 15.5.2021 alle 1.55. ja osallistua ensimmäiselle kokomaratonilleni syksyllä 2021. Tervetuloa seuraamaan minua ja elämääni myös Instagramiin @kristiinapalomaki.

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *