Katson kotona ympärilleni ja mietin, että mihin ihmeeseen tarvitsen kaikkea tätä tavaraa. Vuosien aikana olen aina ajoittain pysähtynyt tämän saman asian äärelle, lukenut konmarituksesta ja niin edelleen. Saanut aina siivouspuuskan ja heittänyt säkkikaupalla tavaraa menemään tai myynyt kirppiksillä. Silti sitä tavaraa vain on ja kertyy. Tuntuu, ettei sitä ole yhtään vähempää. Nelihenkisessä perheessä, jossa harrastetaan paljon ja lapset ovat kasvuiässä, löytyy jos jonkinmoista harrastusvälinettä ja pieneksi käyneitä vaatteita, kenkiä, piirustuspapereita, hiuspampuloita ja mitä lie virityksiä sieltä täältä. En ole luonteeltani kovinkaan siivousintoilija ja tavarat saattavat lojua pitkiäkin aikoja paikoissa, joissa niiden ei kuuluisi olla. Ne ahdistavat, mutta en saa motivaatiota lähteä niitä jatkuvasti laittamaan takaisin paikoilleen. Ja aina niille ei edes ole mitään varsinaista ”oikeaa” paikkaa. Toki kodin siistimisestä on vastuussa yhtälailla muutkin perheenjäsenet, mutta se ei ole nyt tämän kirjoituksen ydin.
En tiedä johtuuko korona-ajasta, kuukausia jatkuneista säännöllisistä ja meditaatioharjoituksista, neljänkympin iästä tai näiden kaikkien summasta, mutta nyt tämä tavarakaaos alkaa riittämään. Ylimääräinen tavara saa lähteä. Olen huomannut, että yllättävän pienellä tavaramäärällä pärjää vallan mainiosti. Haluan käyttää tulevaisuudessani aikani johonkin muuhun kuin ainaiseen tavaroiden järjestelemiseen, siivoamiseen tai niistä huolehtimiseen. En tarvitse lisää säilytystilaa mihinkään. En yhtään kaappia, hyllyä tai säilytyslaatikkoa. Minimalistinen elämäntapa alkaa houkuttelemaan yhä enemmän. Olen lukenut ja kuunnellut minimalismista paljonkin, mutta olen myös todennut, että ei yksinkertaisempaan elämään tarvitse toteuttaa mitään niin sanottua filosofiaa elääkseen elämää, jota haluaa elää. Mutta hyviä vinkkejä ja ajatuksia minimalistisesta elämäntavasta olen dokkareista, haastatteluista, blogeista ja kirjoista saanut. Netflixistä olen katsonut Minimalism ja The Minimalists dokkarit pariinkiin otteeseen ja lukenut Teemu Kunnon minimalismi.fi -blogia sekä hänen kirjoittaman kirjan ja kuunnellut haastatteluita podcasteista.
Alkuvuoden aikana on tyhjentynyt kylpyhuoneen kaappi ylimääräisistä purnukoista, kuivuneista kynsilakoista, käyttämättömistä meikeistä ja näytekappaleista, joita on ajatellut testaavansa sitten joskus. Vanhentuneita lääkkeitä vein apteekkiin lähes muovipussillisen! Tarvittavia, voimassa olevia, särky- ja kuumelääkkeitä, laastareita yms. jäi vain pieni laatikollinen. Eikä onneksemme siihen ole tarvinnut kajota muutaman kuukauden aikana kuin parin laastarin tarpeen verran.
Tavaran vähennysprojekti on edelleen käynnissä eikä sille vielä toistaiseksi näy loppua. Vielä on monta kaappia käytävänä läpi. Stressiä en ole tästä ottamassa vaan olen ajatellut, että tämä saa olla niin sanottu puhdistautumisriitti itselleni. En ole oikein koskaan pitänyt siivoamisesta ja se on aikalailla pakkopullaa. Tähän projektiin olen päättänyt suhtautua niin, että tämä on matka yksinkertaisempaan elämään ja jokainen kaapin siivousurakka vie lähemmäksi päämäärää 😀
Kristiina